Long time no see !
Jälleen on pakko raottaa
sanaista arkkua, koskien tällä kertaa ihanaisia lempiväisiä. Ihmisillä tuntuu
välillä olevan laaja käsitys siitä, mikä on söpöä ja mikä ei. Jos koulun
käytävillä tai muilla julkisilla paikoilla haluaa kiintymystään toiselle
osoittaa, niin eipä siinä mitään väärää ole. Mutta jossakin se raja silti
menee. Ei ihan joka päivä huvittaisi katsella pareja, jotka syövät toisensa.
Tai jotka eivät päästä millisekunniksikaan irti toisistaan. Jos edes
ruokajonossa tai vessaan mennessä voisi olla yksilö, olisi maailma heti
avarampi paikka varmasti ihan asianomaisille itselleenkin. Kukin tavallaan.
Tähänkin postaukseen saattaa sadella kommentteja suuntaan ”mitä se teille
kuuluu, miten ihmiset tykkää olla?” jne. eikä varmasti kuulukaan. Siinä
vaiheessa, kun kaksi ihmistä pystyy tekemään monen muun ihmisen olosta
kuvottavan nuoleskelemalla vaikka sitten koulun käytävällä kaikkien silmien
alla, se on väkisin jonkun muunkin elämään vaikuttava asia kuin noiden kahden.
Joskus tekisi mieli sanoa ”hankkikaa huone”. Jotkut tekevät sen pyytämättäkin,
sillä erotuksella, että huone löytyy koulun tiloista nimellä oppilaskunnan
huone. Kuka tahansa joka paikalle sattuu, joutuu sitten pyytelemään anteeksi
ilmestymistään yhteiseen tilaan, kun pariskunnalla menee lujaa. Eikö edes
koulussa voisi rajoittaa vähän? Onko se liikaa pyydetty, jos ne kaikista
kiihkeimmät jutut voisi jättää vapaa-ajalle? Ja tähän ei nyt kuulu sylikkäin
istuminen, kädestä pitäminen tai mikään ns. pieni söpöily, vaan juurikin ne
asiat, joiden katseleminen tekee muille kiusaantuneen olon.
Jätetään tälläiset hetket sinne kodin lämpöön.
Osoitetaan se hellyys koulussa vaikka näin.
Jätetään tälläiset hetket sinne kodin lämpöön.
Osoitetaan se hellyys koulussa vaikka näin.
Kiitos :)
