Idän Ihmeet !

Moikka !

Tässä taas vierähtänyt aikaa useempi viikko postaamatta. Nyt kuitenkin aikaa löytyi sopivasti, koska pitihän tästäkin postaus väsätä. Tosiaan tuossa viime torstaina saatiin Idän Ihmeet keikalle koululle! Kyseessähän oli lähes yksityiskeikka meille ihanille isoskoulutuksen suorittaineille ja kakkosvuoden isosille, koska vaikka kyseessä oli riparikonsertti, niin kuten arvata saattaa, riparilaisia ei suuremmin kiinnostanut. Onneksi siis on meitä, jotka osaavat arvostaa kunnon musiikkia ja jättää asenteet kotiin ! 

Tämmöstä tälläkertaa, paletaanhan astiaan :)

Operaatio perhepizza

Ei meillä sen kummempaa asiaa.

Anna ja Ama söivät perhepizzan puoliksi sunnuntaina. Vilma toimi virallisena valvojana.

Antaa kuvien puhua puolestaan.

 

 

Tästä kaikki alkoi. Vertailun vuoksi Vilman kebabbi tuolla takana.

 

 



 Ensimmäiset palat meni kivasti, kun nälkä murisi mahassa ja pizza oli hyvää.

 



 

 Puolivälin jälkeen alkoi sitten vähän tökkiä. Tai aika paljon.

 

 

Vilma seurasi hyvin voivana ja iloisena, kun Ama ja Anna vetivät viimeisiä paloja tuskassa.

Loppu tuloksena kuitenkin pizza syötynä ja erittäin kamalan hirveä ähky.

Aikaa tähän kului n. kolme tuntia.

 

Ei tässä sitten muuta, hyvää päivänjatkoa !

<3:lla Hoitovoidetummeli (Vilmannama)

 



Anteeksi, se on minun.

Heissan kaikki lomailijat !

Joulu meni ja nyt alkaa se kinkun sulatus. Mutta antaa sen olla ja mennään asiaan.

Minua alkoi henkilökohtaisesti eilen ärsyttämään suunnattomasti tietynlaiset ihmiset. Nimittäin ihmiset, jotka pystyvät varastamaan.

Olin siis alennusmyynti helvetissä ja olin löytänyt jo jotakin pieniä kivoja ostoksia, kun sitten ajattelemattomuuttani unohdin ostokseni JC:n sovituskoppiin. Noh, tietysti kun menin etsiskelemään ostoskassiani kyseisestä liikkeestä, oli se jo lähtenyt jonkun muun matkaan. Se suututti. Omaa tyhmyyttähän se oli, että unohdin ostokseni sovituskoppiin, mutta ei niitä varastaa olisi tarvinnut. Ei tullut mieleen viedä sitä ostoskassia vaikka kassalle, josta se olisi päätynyt oikealle omistajalleen (minulle).
Tämä ei tietystikkään ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin varkauden 'uhriksi'. Yksi kaunis päivä viime syksynä, joku päätti viedä minun köyhän opiskelijan 50e ollessani salilla. Mutta pointti oli se, että miten ihmiset pystyvät varastamaan? Henkilökohtaisesti itselleni ei tulisi mieleen viedä toisten omaisuutta. Eikö ihmisillä oikeasti ole omatuntoa, vai pystytäänkö se hiljentämään tarpeen tullen? Eikö oikeasti missään vihlaise, kun otat toisen lompakosta rahaa tai otat omaksesi toisen ostokset?
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti varastelevat ihmiset, joita selkeästi kiinnostaa vain oma etu. Tärkeintä on, että itse hyötyy, kun varastaa toiselta rahaa tai tavaroita. Tai ihan mitä vaan. Tietysti ei tule mieleenkään se, että itse siinä varastamisesta hyötyessä se toinen osapuoli jolta varastetaan menettää tuon saman asian. Olisi ihan hirveän hienoa, kun kaikenlaisen varastamisen voisi kitkeä pois. Myymälävarkaudessakin se varastettu osuus otetaan sitten jossain verotuksessa takaisin syyttömiltä veronmaksajilta. Miksi pitää varastaa? Minulla ei vaan mene jakeluun se, miten voi varastaa. Miten voi sivuuttaa sen tosiasian, että joku muu kärsii vaikka itse varastamisesta hyötyisikin !


Tämän pohdinnan jälkeen, toivotan hyvää viikonloppua kaikille :)
Tuhotkaa loput kinkut, jouluruuat sekä suklaakonvehdit.

<3:lla Anna

Back in town

Heipä hei kaikille!

Olette varmaankin huomanneet blogiamme vaivanneen kirjoituksettomuuden. Tähän meillä kaikilla on omia henkilökohtaisia syitä, mutta myös syitä, jotka ovat kaikkien yhteisiä. Kuluneeseen syksyyn on mahtunut iloa ja surua, naurua ja itkua. Hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Yksi erittäin loistava hetki oli viikonloppumatkamme Turkuun  marraskuun puolivälin vaiheilla.

Omalta osaltani pitkään blogihiljaisuuteen on vaikuttanut se, että olen yrittänyt ajatella asioista positiivisesti ja ehkä jopa saavuttanut edistystä yrityksessäni. Koska loppujen lopuksi, minulla on asiat erittäin hienosti. Miksi  siis valittaa koko ajan.

Jottei blogi jatkossa jäisi niin hiljaiseksi, alkaa tänne ilmaantua muitakin kuin ärsytys-postauksia. Jatkossa postauksia on siis odotettavissa laidasta laitaan. Ehkä tämä sitten tästä vilkastuu. Aika näyttää.. Nyt kuitenkin riennän katsomaan jääkiekkoa, hyvät sunnuntain jatkot!


Vilma

Syökää ruokaa, älkää toisianne

Long time no see !

Jälleen on pakko raottaa sanaista arkkua, koskien tällä kertaa ihanaisia lempiväisiä. Ihmisillä tuntuu välillä olevan laaja käsitys siitä, mikä on söpöä ja mikä ei. Jos koulun käytävillä tai muilla julkisilla paikoilla haluaa kiintymystään toiselle osoittaa, niin eipä siinä mitään väärää ole. Mutta jossakin se raja silti menee. Ei ihan joka päivä huvittaisi katsella pareja, jotka syövät toisensa. Tai jotka eivät päästä millisekunniksikaan irti toisistaan. Jos edes ruokajonossa tai vessaan mennessä voisi olla yksilö, olisi maailma heti avarampi paikka varmasti ihan asianomaisille itselleenkin. Kukin tavallaan. Tähänkin postaukseen saattaa sadella kommentteja suuntaan ”mitä se teille kuuluu, miten ihmiset tykkää olla?” jne. eikä varmasti kuulukaan. Siinä vaiheessa, kun kaksi ihmistä pystyy tekemään monen muun ihmisen olosta kuvottavan nuoleskelemalla vaikka sitten koulun käytävällä kaikkien silmien alla, se on väkisin jonkun muunkin elämään vaikuttava asia kuin noiden kahden. Joskus tekisi mieli sanoa ”hankkikaa huone”. Jotkut tekevät sen pyytämättäkin, sillä erotuksella, että huone löytyy koulun tiloista nimellä oppilaskunnan huone. Kuka tahansa joka paikalle sattuu, joutuu sitten pyytelemään anteeksi ilmestymistään yhteiseen tilaan, kun pariskunnalla menee lujaa. Eikö edes koulussa voisi rajoittaa vähän? Onko se liikaa pyydetty, jos ne kaikista kiihkeimmät jutut voisi jättää vapaa-ajalle? Ja tähän ei nyt kuulu sylikkäin istuminen, kädestä pitäminen tai mikään ns. pieni söpöily, vaan juurikin ne asiat, joiden katseleminen tekee muille kiusaantuneen olon.


 Jätetään tälläiset hetket sinne kodin lämpöön.


Osoitetaan se hellyys koulussa vaikka näin.

Kiitos :)

Blogit

Heipä hei taas! :)

Nykyään tuntuu näitä nettiblogeja olevan joka lähtöön. Tosi monella on blogi ja aina joku keksii perustaa uuden. Mitään valittamisen sijaa siinä ei sinänsä ole, itsekin kirjoitan juuri blogitekstiä. Silti ajoittain herää kysymys, että miksei ihmiset voi pitää päiväkirjaa blogin sijaan? Blogeista on tullut jollakin tapaa nettipäiväkirja, jota jotkut mahdollisesti seuraavat tai ovat seuraamatta. Selvennänpä nyt vähäsen mitä ajan takaa.

Suurin osa nuorten (pääasiassa yläaste ja lukioikäisten) blogit voidaan jakaa aika selkeisiin pääryhmiin. Angstiblogit, muotiblogit, ”naama”blogit. Etenkään ensimmäistä ja viimeistä en voi sanoa millään tasolla ymmärtäväni. Jos ihmisellä ei ole kaikki hyvin, kannattaa hakea apua, ei sääliä. Jos kirjoittaminen auttaa, eikö ole sama asia kirjoittaa samat asiat päiväkirjaan, sillä erotuksella tosin, että kukaan muu ei pääse arvioimaan tai kommentoimaan kirjoittajan ajatuksia. Voin kertoa, että itselläni on parikin päiväkirjaa täynnä kaikkea shaibaa, ja jos olisin joskus samat asiat nettiin kirjoittanut, häpeäisin tällä hetkellä silmät päästäni. Oma mielipiteeni on se, että kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa itselleen asioita, jotka vaivaavat mieltä. Se on oikeasti toimiva tapa silloin, kun ei ihan tarkalleen tiedä mikä ahdistaa. Mutta väittäisin, että kaikkien vähäisten kannustavien kommenttien sijasta suurin osa kommenteista on anonyymien kirjoittamia solvauksia ja tahallisia loukkauksia. Koska anonyymina kommentoiminen on mahdollista, kommenttien seassa on aivan varmasti paljon kaikkea, mikä vetää jo ennestään ehkä masentunutta mielialaa alas. Vaikka niistä ei periaatteessa tarvitsisikaan ottaa itseensä. Ja netistä sitä tavaraa kun ei tunnetusti ihan äkkiä pois saa. Joskus olis ihan tervettä miettiä, kannattaako sydämensä syvimpiä saloja vuodatella kaikkien nähtäville ja sitten valittaa jos ihmisten käsitys muuttuu.

Muotiblogeissa en näe itsessään ongelmaa, mutta en kyllä näe mitään kovin suurta tarkoitustakaan sille, miksi niin monella on oltava ns. muotiblogi, joissa ei ole mitään erikoista. Minusta blogin perustaminen on hyvä idea, jos oikeasti on silmää yhdistellä tuttujenkin vaatekauppojen vaatekappaleita omaperäisesti ja lukija voi ottaa rauhassa vaikutteita ja soveltaa omaan tyyliinsä. Mutta jos blogia lukiessa saa kärvistellä myötähäpeässä, en näe siinä hirveästi tarkoitusta. Harvemmin näkee muotiblogia, jonka kirjoittaja esimerkiksi tekisi vaatteensa itse tai ostaisi ne kirpputorilta omaan tyyliin tuunattaviksi.

Kaikista turhimpina pidän kuitenkin teinityttöjen ideattomia blogeja, jotka juuri nimesin naamablogeiksi. Blogin ideana saattaa alun perin olla kaikenlainen kirjoittelu pienistä elämän tapahtumista sun muusta, mutta jossakin vaiheessa se bloggaaminen menee aina siihen, että postaus sisältää kaksi lausetta päivän tekemisistä sekä lauseen ”kävin kuvailemassa”, mikä kuulostaa siltä, että kirjoittaja on käynyt hyvällä kamerallaan ottamassa kuvia nätissä syysilmassa. Todellisuudessa ”kuvailu” tarkoittaakin sitten sitä että kuvat on kyllä otettu ulkoa, mutta joka ikinen on korkeintaan 20 cm etäisyydellä kasvoista. Ihan tosissaan ja kaikella kunnioituksella, ketään ei luultavasti kiinnosta, miltä yksi koulunsa kaikista 15 vuotiaista tytöistä juuri tänään näyttää muutaman sentin päästä. Ihmettelen suuresti, että näillä kyseisillä blogeilla kaikesta huolimatta on yleensä tosi isot lukijamäärät. Jännittävää. 

Joka tapauksessa jatkot kaikille!

Ama

Yleispäteviä käskyjä, sääntöjä ja kehotuksia

Jos on ilmaista ruokaa tarjolla, sitä syödään. Aina. Ilman poikkeusta.

 

Älä vertaa itseäsi aina muihin. Toisen uusi paita ei tee omastasi vanhempaa.

Kirjoita oudoimmat unet ylös, että voit kertoa ne joskus jollekkin.
 

Pidä sovituista asiosta kiinni. Tai ainakin ilmoita ajoissa jos perut.

 

Vietä laatuaikaa itsesi kanssa.

 

Vietä laatuaikaa myös ystäviesi kanssa.

 

 

Älä katso ihmisiä päästä varpaisiin, se ei tee sinusta parempaa.

Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa.

 

 

Älä sano, jos et tarkoita.

 

 

Herkuttelu on sallittua, jopa terveellistä ajoittain. Älä tee siitä ongelmaa.
 

Älä häpeä itseäsi.


Älä esitä turhia/tyhmiä kysymyksiä.


Käy hyppimässä kumisaappailla vesilammikossa.


Pukeudu hassusti ihmisten ilmoille aina välillä. Se herättää hilpeyttä.


Älä jätä koulutehtäviä viimetippaan.


Nainen - älä kuvittele miehen tajuavan vihjeitä.


Mies - yritä joskus miettiä, josko nainen yrittäisi vihjata jotain.


Hämmennä ihmisiä väläyttämällä jotain asiasta täysin poikkeavaa. Se piristää.


Osta vaate joka on outoudessaan hieno. Käytä sitä.


Älä ajattele liian pitkälle. Elä joskus hetkessä.


Anna asioiden joskus vaan olla.


Älä käytä liian pieniä vaatteita.


Puhu joskus muistakin, kuin itsestäsi.


Kehu muita, jos on kehumisen aihetta.


Vääntele naamaasi peilin edessä ja naura itsellesi.


Ajattele positiivisia asioita.


Älä syö liikaa karkkia ja muista pestä hampaat.





Hyvää syyslomaa kaikille joilla se on. Ja hyvää viikonloppua niille joilla ei.

Anna kiittää ja kuittaa :)