Hyvää päivää arvon rouvat ja HERRAT

Olemme tulleet suorittamaan vaikeaa tehtävää.

Valitettavasti maailmassa on kaksi toisistaan poikkeavaa sukupuolta. Joidenkin lähteiden mukaan sukupuolia on kolme, mutta ei sillä väliä juuri nyt. Pienen elämämme aikana olemme ehtineet panna merkille, että se toinen niistä kahdesta sukupuolesta, nimittäin se, jolta yleensä löytyy sellainen juuri ja juuri silmillä havaittavan kokoinen uloke jalkojensa välistä, aiheuttaa toiselle ulokkeettomalle sukupuolelle suurta ja tuskaista päänvaivaa. Jos joku ei sattumalta vielä viestiä ymmärtänyt, niin kyse on siis MIEHISTÄ. Noista jaloista eläimistä, jotka jaloudessaan kykenevät ajattelemaan vain yhtä asiaa kerralla, ja se yksi asia useimmiten liittyy tavalla tai toisella pelikonsoleihin. Uusi NHL13 on selvästi tehnyt liiton tuon uljaan rodun kanssa. Syvä osanottomme jokaiselle tyttöystävälle ja vaimolle, jotka aina syyskuun 13. päivästä asti olette olleet virallisesti leskiä.

On mukavaa, että miehillä on toisensa ja tietysti vielä mukavampaa, että heidänkin elämässään on sisältöä. Mutta olisiko se niin kamalaa, jos tämä kyseinen sisältö joskus olisikin tyttöystävä tai vaikka lintujen bongailu jos edellämainittua ei peliriippuvuudeltaan ole ehtinyt hankkimaan. Vastaus tulee apteekin hyllyltä eikä sitä kannata esittää kenellekään miespuoliselle henkilölle. "Kyllä." Miksikö? Koska änäri on elämä. Kuviteltu tilanne: Tyttöystävä ehdottaa tekemistä illaksi. Vastaus on ei, koska NHL verkossa. Tyttöystävä hyväksyy asian ja kihisee mielessään, tai vaihtoehtoisesti marisee tai räyhää. Lopputulos kuitenkin sama, mitään ei keksitä illaksi. Noh. Tyttöystävä saa monimutkaisilla naisen tippaleipäaivoillaan idean. Hän päättää keksiä seuraavaksi kerraksi jonkun yhtä turhalta tuntuvan syyn, miksi ei nyt sovi nähdä ja kierosti erehtyy ajattelemaan, että ehkä sillä onkin jotain väliä jos itse osoittaa, ettei sitä ihan jätkän pillin mukaan mennä. Mikään ei kuitenkaan muutu, koska asia ei jää vaivaamaan miestä, joka omistaa änärin ja voi aina turvautua siihen tylsyyden yllättäessä. 

Yksi miesten monista ongelmista on se, että he eivät jaksa kuunnella naisia. Jos yrität kertoa jotain tärkeää asiaa, ei miehen kiinnostus riitä sen vertaa, että kuuntelisi asian loppuun. Mies saattaa myös sivuuttaa puheesi kokonaan, esimerkiksi jos lähistöllä on joku muu ihminen, joka saattaa puhua jääkiekosta. Pahin tilanne on silloin, kun olet kahdestaan miehen kanssa ja hän jopa vastailee äännähdyksillä 'mm, niinpä, joo,kyllä' ja kun kysyt, että niin mihin kysymykseen sä juuri vastasit, vastaus kuuluu 'aijoo sori, en mä kuunnellu' no miksi sä sitten vastasit ! Kaverit myös menevät aina edelle, koska heidän seuransa on aina mielenkiintoista. Jos joku ehdottaa änärin peluuta, se sopii mainiosti, oli ajankohta sitten mikä tahansa. Jos tyttöystävä ehdottaa yhteistä iltaa, on usein kyseiselle illalla sovittu jo jotain muuta. Eikä tyttöystävän kostoyritykset ole yleensä huomion arvoisia.


Ja jottei tämä miehisen ajanvietonarvostelu menisi vain änärileskien valitteluksi, voidaan todeta, että on olemassa myös miehiä jotka eivät kiinnostu änärin peluusta. Tälläiset miehet eivät kuitenkaan ole sen parempi vaihtoehto missään suhteessa, koska hekin keksivät aivan varmasti jotain muuta tekemistä tyttöystävän kanssa oleilun sijaan. Jos ei mitään muuta keksi, ainahan voi syödä vaikkapa kanelia kavereiden kanssa.

Myös aikaansaamattomuus on joidenkin miesten pahe. Useiden on mahdotonta hoitaa asiat ajallaan. Esimerkiksi kun mies ilmoittaa lähtevänsä johonkin heti tai pian, sinne lähteminen kestää yleensä vähintään puoli tuntia. Vaikuttaa myös olevan ylimalkaisen vaikeaa hankkia niinkin pieni ja mitätön asia kuin syntymäpäivälahja, ajallaan. Tai edes kuukauden kuluessa.

Nämä ovat vain esimerkki tapauksia, joita olemme yhdessä kasailleet ja pohdiskelleet. Tapaukset eivät siis viittaa suoranaisesti yksittäisiin henkilöihin.

Rakkaudella: Me

It's all about Anna

Hei vaan !

Nimi on Anna-liina, tuttavallisemmin Anna ja Anskinakin itseni tunnistan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja minähän olen rakas ainakin itselleni.

Mä oon sellanen tasanen luonne = aina äkäinen. Enkä todellakaan aina tarkoita pahaa sanomisillani, mulla vaan on taipumusta töksäytellä asioita joko suorasti tai mutkan kautta ihmisille, jos mua jokin ärsyttää. Asiathan ärsyttävät mua todella usein. Kiihdyn tarvittaessa nollasta-sataan sekunnissa, eli saatan muuntua hetkessä iloisesta Annasta, einiin kivaan äkäiseen Annaan. Äitin suusta sanottuna, se on vaan luonnevika. Mulla on myös taipumusta melko kovaan ääneen, mä en siis aina huuda. Mulla vaan on kova ääni. Ja usein saankin kuulla, että hiljempikin puhe riittää, kuulossani ei ole vikaa. Mutta osaan mä käyttäytyäkin. Aina en ihan tajua riittävän nopeasti, mutta en mä tyhmäkään ole. Mulla vaan sytyttää hitaasti. (Poikaystävä korjasi vierestä, että kyllä, olet tyhmä)

Mun mielialasta riippuen, oon joko tosi sosiaalinen ihminen ja tykkään, että mun ympärillä on elämää tai sitten päätän mököttää ja olla omissa oloissani. Muodostan erinäisiä asenteita tuntemattomia ihmisiä kohtaan jopa pienistä ja mitättömistä asioista. Asenteet yleensä kumoutuu jos vähän tutustun.

Viha on aika voimakas sana, mutta tunnistan kyllä itseni ajoittain ihmisvihaajana. Jos jonkun käytös tai jokin tekeminen ärsyttää minua, suurella todennäköisyydellä kommentoin 'ampus ittensä'. Pohjimmiltani kuitenkin tunnen helposti empatiaa ihmisiä kohtaan (varsinkin jotenkin vähä osaisempia, tai yksinkertaisemmin raukkoja)

 

 

Tykkään kovin käydä salilla tavoitteellisen epätavoitteellisesti, ja muutenkin urheilu ajoittain on lähellä sydäntä. Jonkun asteinen addiktio suklaata ja omenoita kohtaa löytyy, tai no ylipäätänsä ruoka on rakkaus. Ja oikeesti tykkään joistaki ihmisitä kovinkin paljon. Esimerkkinä nuo kaks muuta tämän blogin kirjottajaa on melko lemppareita ja poikaystäväkin ajoittain kiva :) Ja pinkki on mun lemppariväri !

 

Tässä nyt jotain avartavaa tietoa minusta, Annasta.

ÖITÄ!

Se oon vaa mä. Isäs nimittäin.

Moikka! Minun nimi on siis Aino-Maija mutta tuo lempinimi Ama on jo niin vakiintunut että sillä mennään. En tosiaan tiedä miten osaisin tiivistää tätä itsestäni höpisemistä suhteellisen luettavaan kokoon, ei ole yleensäkään tuo tiivistäminen se mun juttu. Mutta jos kuitenkin yrittäisin. Olen ihminen joka tykkää höpöttää. Yleisesti ottaen mulla ei ole mitään oikeaa asiaa ja jutut on tajunnan räjäyttävän huonoja, mutta silti on vaan joku käsittämätön pakko selittää koko ajan. Eikä nauraminenkaan hirveästi jää jälkeen. Toisaalta kärsin ajoittain tosi isoista mielialan äkillisistä muutoksista, mikä hämmentää itseänikin yleensä suuresti. Olennainen asia minussa on huumori, joka on normaalisti yhtä kieroutunut kuin minäkin, mutta sen avulla on vaan pirun hyvä käsitellä ihan kaiken laisia asioita. Ajattelen ihan hirveästi ja teen omia hätiköityjä johtopäätöksiä. Ja siitäpä onkin saanut osansa erityisesti poikaystäväni :)

Yksi piirre mussa on mikä itseäni suuresti raivostuttaa, ja se on se, että olen harvoin täysillä eri mieltä asioista. Saatan lähteä mukaan tosi tyhmiin juttuihin ja toisaalta en välttämättä ilmaise mielipidettäni mitenkään rajusti, jos kaikki muut on erimieltä. Kyse ei siltikään ole siitä, etten uskaltaisi sanoa. Oikeastaan olen vain harvoin täysin eri mieltä ja voisin sanoa vihaavani ärsyttäväksi käynyttä väittelyä kaverin kanssa jossa kumpikin pätee satasella kilpaa siitä onko sokeri epäterveellistä vai ei. Ja kun lopputuloksella ei kuitenkaan ole kenellekään mitään merkitystä. Yleensä olen sitten vain hiljaa, hyväksyn kohtaloni ja totean kuitenkin mielessäni olevani oikeassa. Sanoisin itseäni jossain määrin kameleontiksi, ihan jo senkin takia, että tulen juttuun tosi eri tyyppisten ihmisten kanssa. Valitettavasti en ole kuitenkaan ihan niin taitavaksi ehtinyt, että osaisin nauraa jutuille, jotka ei naurata. Tekonauru on ehkä yksi maailman typerimmistä keksinnöistä, naurun pitää olla aito reaktio!

Vielä yksi juttu minkä haluan jakaa epäolennaisena yksityiskohtana epäolennaisesta menneisyydestäni. Joskus ennen riparia ja oikeastaan koko yläasteen ajan ysi luokalle asti minulla oli vakava asenneongelma ihan kaikkea ja kaikkia kohtaan. Oikeasti. Suoristusraudan käyttö,"yliarvostettua". Meikkaaminen, "no tietenkään en meikkaa kouluun, yliarvostettua". Viikon mittaiset seurustelusuhteet seiskaluokalla, "naurettavaa". Alkoholi, "olen absolutisti sieluun ja vereen". Koulun käytävillä isoissa porukoissa hengaavat kovikset, "säälin noita". Olin kunnon nuori joka pelasi jalkapalloa ja soitteli pianoa, höpisi tunnilla mutta ei aukonut päätään. Noh. Sitä voi sitten omassa pienessä mielessään mietiskellä, että mitenkäs tässä näin pääsi käymään. En silti koe olevani täysin turmeltunut lapsi. Ihmisvihaajakaan en missään nimessä ole, mutta tykkään silti arvostella muita aivan liikaa. 

Esittely shaibaa and stuff

Elikkäs, meitsi on Vilma. Oikeastaan kaikki mitä musta tarvitsee tietää, on se että vihaan lähes kaikkea. Ainakin varmaan tutuin lause mun suusta on "mä niin vihaan sitä", liittyi se sitten mihin tahansa. To-hate listallani on kaikkea ihmisistä sanontoihin ja säätiloista yksittäisiin elämän hetkiin. Mistäkö sitten pidän? On niitäkin asioita muutama, esimerkiksi ne kaksi ihmistä joiden kanssa tätä blogia kirjoitan. Ajoittain heitä on myös muita, mutta ärsyynnyn melkein jokaisiin vähintään kerran päivässä. Pääsääntönä voidaan myös pitää sitä, että mitä tulisemmin ärsyynnyn, sitä enemmän välitän. Joskus se ei kylläkään pidä ollenkaan paikkansa, mutta poikkeushan vahvistaa säännön, eikö vain?

Sen voisin vielä kertoa, että en ole aina ollut tämmöinen. Olin aikanaan ihan suvaitseva persoona, positiivinenkin ihan. Hymyilin ja nauroin paljon ja en ajatellut kenenkään vihaamista. Muunmuassa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy hyvin se puoli minusta. Sitten eräänä kauniina päivänä tajusin että kauniita päiviä ei ole olemassakaan ja minusta tuli tälläinen kyyninen ihmisperse kuin nyt olen. Mutta en kuitenkaan miellä itseäni ihmisvihaajaksi, vaikka ihmiskunta oikeasti aika perseestä onkin.

Tuskin teidän näin aluksi ainakaan tarvitsee sitten muuta tietääkään. Paitsi toki se, että Ben & Jerry's on asia josta pidän aina. Kaikki muu muuttuu, mutta se pysyy. Ihan vinkkinä vain jos joku teistä on joskus vihanpuuskani kohteena.

Ja niin kaikki alkoi

Tervehdys ihmiset ja tervetuloa blogiin! :)

Täällä kirjoittelee kolme 17-vuotiasta lukiolaistyttöä, joilla kaikilla on tavalla tai toisella taipumusta nähdä ympärillään epäkohtia, ja joskus myös ärsyyntyä turhasta. Uskomme myös, ettemme ole ainoita. Juoruilu on tunnetusti aina ollut se tyttöjen juttu, ja ns. tyttöjen illat vietetään lähes aina joko toisten ihmissuhdeongelmien oikeanlaiseen ratkomiseen tai yleisesti ihmisten ei-niin-miellyttävistä tavoista jauhamiseen. Tämä blogi on siis paikka, jonne avaudumme erinäisistä meitä suuresti harmittavista seikoista, sekä tietysti yhteiskunnan epäkohdista. Kielenkäyttö saattaa sisältää voimakkaita ilmaisuja, joten älkää ihmeessä ottako itseenne ! Tarkoitushan ei ole loukata ketään :)

Jatkossa postaukset tulevat joltakin meistä (Vilma, Anna, Ama) tai yhteistuumin suunnattoman avautumispuuskan vallassa. Ekoissa postauksissa tosin saatte luultavasti tietää meistä enemmän.

Kommentoikaa ihmeessä, kriittinen saa ja pitää olla! Ja postausehdotuksiakin saa heitellä :)